EPÄKUOLLEET SEINÄJOEN KAUPUNGINTEATTERISSA

Ville Koskivaaran käsikirjoittamassa zombinäytelmässä Epäkuolleet ollaan postapokalyptisessa maailmassa. Tuntematon virus on iskenyt ihmiskuntaan ja muuttaa ihmisiä verenhimoisiksi zombeiksi. Näytelmä kertoo kahdesta selviytyneestä, jotka epäilevät olevansa viimeiset tuhon jälkeisessä maailmassa elossa olevat.

Näyttämöllä on heidän asumuksensa, jonka seinien läpi katsoja seuraa hahmojen kamppailua epätoivoa vastaan.

Kaksi kriitikkoa katsoi Seinäjoen kaupunginteatterin Verstas-näyttämöllä Ossi Koskelaisen sovittaman ja ohjaaman kantaesityksen ensi-illan 31. tammikuuta 2019.

AR: Näytelmän parasta antia on sen groteski kehollisuus: katsojaa ei säästetä veren, kasvainten ja suolenpätkien tuottamalta häiriintyneisyydeltä. Se vain viedään välillä liian pitkälle ja raakuus muuttuu koomiseksi farssiksi, vapauttaen katsojan omasta epämukavuudestaan, mikä on sääli.

AW: Pidin erityisesti lavastuksesta ja asumuksen seiniin heijastetuista ympäröivistä maisemista. Niiden kautta konkretisoitui se, mikä on tuhoutumassa. Ihan jokaista kohtausta en voinut katsoa silmät auki, mutta huikeat maskit olivat vaikuttavia. Myös äänimaisema oli toteutettu upeasti.

AR: Lavastus ja tekninen toteutus olivat todellakin hienot ja omaperäiset. Pidin myös siitä, että katsomo on jaettu kahtia kohtaamaan näyttämöä eri kulmista.

Henkilöhahmot jäävät näytelmässä ikävän ohuiksi. Olisin kaivannut heidän keskusteluihinsa enemmän maanläheisyyttä ja yksinkertaisia tunteita loputtoman filosofisen pyörittelyn sijaan. Nyt hahmot jäävät katsojalle etäisiksi, mikä on hahmovetoiselle näytelmälle vaikea kivi kenkään.

AW: Käsiohjelmasta selviää, että hahmoilla on roolinimet “R” (Pekka Johansson) ja “K” (Mia Vuorela). Sinänsä kuvaavaa tälle etäisyydelle, ja etäännytyksenä toimii. Näyttelijät vievät elävien kuolleiden roolit läpi kylmän viileällä intensiteetillä, mikä sopii kokonaisuuteen.

Luen näytelmän tiedotteesta mottoa “Selviytyjät olisivat niitä, joilla on sosiaalista pääomaa, eivät ne joilla on aseet”. Jäin esityksen jälkeen miettimään, missä tämä näkyi. Näin vain väkivaltaa ja ohi puhumista, en kohtaamisia. Enkö ymmärrä jotain tästä genrestä?

AR: En ihmettele. Esitys nojasi monin paikoin liikaa siihen, että katsoja tuntee genreä ja sen lainalaisuuksia. Tuo motto viitannee monissa klassisissa post-apokalypsitarinoissa käytettyyn ydinajatukseen, jossa ihmiskunnan selviytyjien pahin vihollinen eivät ole epäkuolleet, muut hirviöt tai epidemiat, vaan toiset ihmiset jotka ääriolosuhteissa kääntyvät toisiaan vastaan. Tässä näytelmässä sitä todella oli paikoin vaikeaa nähdä, koska varsinkaan dialogi ei antanut hahmojen todella ottaa kontaktia toisiinsa vaan muistutti monesti enemmän vuorottelevia monologeja.

AW: Totta. Odotin kyllä, milloin nämä hahmot alkavat puhua toisilleen. Seesteiset hetket, jotka loivat toivoa epätoivon ja kasvavan tuhon keskelle, olivat lähinnä videoina toteutetut vuodenkierron kuvat. Ehkä syvin toivo lopulta tuli siitä, kun esitys loppui, lähdettiin ajamaan lakeuden yli kotiin ja pohdinnan keskellä tajusimme, ettei tämä maailma teatterin ulkopuolella niin kauhea paikka olekaan.

Esitys on Kokkolan kaupunginteatterin ja Seinäjoen kaupunginteatterin yhteistuotanto. Kahden teatterin kantaesitys on aina tervetullutta maakuntateattereiden yhteistyötä. Verstas-näyttämön esitykset ovat usein olleet valtavirrasta poikkeavia kiinnostavia kokeiluja, eikä Epäkuolleet ole poikkeus. Kaikkea ei tarvitsekaan ymmärtää, onneksi.

Katsojat ja teatterin oma väki virittäytyivät tunnelmiin ensi-illassa.

Kiinnostavaa myös, että esitykseen on liitetty zombie-aiheinen peli-ilta sekä selviytymistyöpaja, joka toteutetaan Seinäjoella 21. maaliskuuta. Kolmetuntisessa tilaisuudessa sovelletaan matalateknologisia erätaitoja kaupunkiin ja yhteiskunnalliseen poikkeustilaan ryhmässä toimien. Pajan vetää käsikirjoittaja Koskivaara, joka harrastaa vaellusta ja selviytymistä luonnossa sekä parkouria kaupunkitilassa ja on koulutukseltaan paitsi dramaturgi, myös muinaistekniikan artesaani.

Epäkuolleet. Käsikirjoitus Ville Koskivaara. Sovitus ja ohjaus Ossi Koskelainen. Rooleissa Pekka Johansson (Kokkolan kaupunginteatteri) ja Mia Vuorela (Seinäjoen kaupunginteatteri). Lavastuksen suunnittelu Ari Auvinen ja Ossi Koskelainen. Pukusuunnittelu Katri Tuukkanen ja Ossi Koskelainen. Ääni-, valo- ja videosuunnittelu Ari Auvinen, Tomas Jakobsson ja Ossi Koskelainen. Playstation 4-dramaturgia Joel Slotte. Ensi-ilta Seinäjoen kaupunginteatterin Verstas-näyttämöllä 31.1.2019.