Tanssiteatteri Minimin Juha

Juha on Juhani Ahon samannimiseen romaaniin perustuva tarina suomalaisesta parista, Juhasta (Antti Lahti) ja Marjasta (Riikka Puumalainen), joiden vaikean avioelämän seinästä ryskää läpi venäläinen hurmuri Shemeikka (Sampo Kerola). Lapsettomuuteen, anopin (Marja Myllylä) vihaan ja liitossaan ääneen sanomattomaan kyllästynyt Marja näkee Shemeikassa mahdollisuuden paeta ja lähtee miehen mukana Moskovaan. Juha jää Suomeen kyselemään, miksi näin tapahtui.

Kahden Kriitikon Aarni Rantamäki kävi katsomassa esityksen Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä 15.12.2018

Tanssiteatteri Minimin ja yhteistyötahojen tulkinnassa kolmen päähenkilön välinen jännite kasvaa vaiheittain ja muuttuu lopulta sietämättömäksi poltteeksi. Kiinnostavinta oli, että eroottinen varaus oli nimenomaan kaikkien kolmen, ei vain Marjan ja Shemeikan, välillä. Kun kaksi kolmesta sitten antaa sille periksi, tuntuu, ettei viimeinen ole yhtä mustasukkainen, kuin on yksinäinen. Kolmiodraama on juonikuviona yhtä harmaantunut kuin tarinankerronta itse, mutta on ilo nähdä, että jotkin esitykset jatkavat vielä taittaa vanhaa kehäraakkia uusiin asentoihin. Henkilöhahmojen väliin syntyy rakkautta, intohimoa, tuskaa ja vihaa sopivissa suhteissa. Riemastuttavaa huumoriakin esityksessä on, vaikka sitä olisi joissain tunnelataukseltaan kovissa kohtauksissa voinut farssiefektin välttämiseksi myös hillitä.

Minimin Juha lentää musiikin mukana ja tanssi kuljettaa tarinaa enemmän kuin repliikit koskaan. Ohjaus on kaunis ja erityisen vaikuttavaa esityksessä on sen ymmärrys hiljaisuuden tärkeydestä. Hahmojen annetaan kärsiä vaikeiden tunteiden äärellä, eikä hyvää tunnelmaa tuhota kiirehtimällä. Runsaan äänimaailman lisäksi myös valo ja tanssijoiden vartaloiden notkelmiin uppoavat varjot luovat esityksessä tunnelmaa.

Lavastus on fantastinen. Kaikkien tapahtumien keskellä on puinen vene, jossa epätoivo, rakkaus ja intohimo kaikki keinuvat samoilla myrskyisillä laineilla. Veneen takana on metallisen kehikon varaan tuetuista levyistä rakennettu seinä, joka hajoaa esityksen kulkiessa yhä enemmän yhdessä hahmojen kanssa. Lopulta Juha ja Marja yrittävät rakentaa sen uudestaan. Penkkeineen ja koskenkorvapulloineen lavaratkaisut ovat yksinkertaisia, hyvin perusteltuja ja rujoudessaan kauniita.

Useimmissa kohtauksessa puheen jääminen taustamölyksi muun tulkinnan kertoessa kaiken tarpeellisen toimii upeasti, mutta muutaman kerran musiikin kova volyymi hukuttaa myös sellaisia repliikkejä, jotka tuntuivat katsojana tärkeiltä kuulla. Esityksen keskivaiheilla intensiteetti näyttämöllä tuntuu laukeavan joissain kohtauksissa laiskaan kirjoittamiseen, joka syö muuten niin voimakasta näytelmää: varsinkin sikailubileet Venäjällä ovat turhan tuntuista remuamista. Kun tanssi kantaa esitystä alussa niin paljon, sen hiipuminen loppua kohti tuntuu hassulta. Tuntuu, kuin tanssiteatteri muuttuisi hitaasti tavalliseksi lavadraamaksi, vaikka pääosin hyväksi sellaiseksi.

Tanssiteatteriversio Juhasta on kaikkiaan tuore ja kiinnostava tulkinta jo yli satavuotiaasta tarinasta. Se on omaperäinen, rehellinen, hauska ja riipivän tunteellinen esitys, joka juhlii teatterin ilmaisuvoimaa sen monissa muodoissa ja jättää jokaiselle katsojalle taatusti jotain ajateltavaa.

Juha Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä: Juhani Ahon romaanin pohjalta dramatisoinut Mikko Roiha. Ohjaus, sovitus ja lavastus: Mikko Roiha. Koreografia: Mikko Roiha ja työryhmä. Rooleissa: Antti Lahti, Riikka Puumalainen, Sampo Kerola ja Marja Myllylä. Äänisuunnittelu: Sami Silén. Valosuunnittelu: Mikko Roiha, Sam Siltavuori, Videosuunnittelu: Jukka Horsmanheimo, Pukusuunnittelu: Jaana Kurttila, Valokuvat: Petra Tiihonen /Studio Alias. Tuotanto: Yhteistyössä Tanssiteatteri Minimi, Korjaamo Teatteri, Seinäjoen kaupunginteatteri ja Turun Kaupunginteatteri.