Valitut Lapset

Seitsemän lapsen kesäleiri päättyy äkillisesti, kun he tempautuvat outoon maailmaan täynnä vielä oudompia olentoja. Kun lapset heräävät, kutakin heistä seuraa pieni sympaattinen hirviö: otuksista tulee tarinan edetessä lapsille kumppaneita, joiden kanssa kasvetaan, kehitytään ja taistellaan yhdessä mystistä Tiedostosaarta hallitsevia pimeyden voimia vastaan. Kun lapset kysyvät pikku hirviöiltä, mitä ne oikein ovat, ne vastaavat yhteen ääneen:

”Olemme Digimoneja!”

Tämä on poikkeuksellinen julkaisu tässä blogissa: Se on vähemmän arvostelu jo esityskautensa päättäneestä näytelmästä ja enemmän kiitoskirje sille uskomattomalle joukolle ihmisiä, joka palautti minut Digimaailmaan lähes kaksikymmentä vuotta sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran hyvästelin Taichin, Agumonin, Yamaton, Gabumonin, Soran, Biyomonin, Koushiron, Tentomonin, Mimin, Palmonin, Joen, Gomamonin, Takerun ja Patamonin Digimon Adventuren viimeisessä jaksossa. Itkin silloin ja itkin nyt, lauantaina 28.9.2019 Tampereen Ylioppilasteatterilla Valittujen Lasten toiseksi viimeisessä näytöksessä.

Valitut Lapset on joukkorahoitettu, voittoa tavoittelematon harrastajaproduktio ja näyte niitä, kuinka uskomatonta teatteria syntyy kun joukko lahjakkaita tekijöitä antaa kaikkensa tehdäkseen kunniaa rakastamalleen tarinalle. Näytelmä on yhtä aikaa uskollinen alkuteokselleen ja tekijöidensä näköinen, omanlaisensa taide-elämys: jos et tunne tai muista ensimmäisen Digimon-animen tarinaa kovin hyvin, jännität sen tapahtumia. Jos, kuten allekirjoittanut, olet katsonut Adventuren läpi useita kertoja pelkästään aikuisiällä, jännität miten työryhmä on toteuttanut seuraavan kohtauksen ja ennen kaikkea seuraavan hahmon—jokainen uuden digimonin ilmestyminen kirvoitti yleisöstä suosionosoituksia ja riemunkiljahduksia. Toivon vilpittömästi, että joku on jo aateloinut pukusuunnittelijan, koska näytelmän digimonit ovat niin fantastisia. Ne ovat yhtä aikaa tunnistettavia, kaikki katsojan nostalgia-aallot laukaisevia, mutta myös teatterin ehdoilla tehtyjä. Uskollisuus alkuperäisille designeille kuitenkaan niihin liiaksi takertumatta on yksinään huikea taidonnäyte, mutta sen toteuttaminen kun jokainen puku täytyy lisäksi pystyä vaihtamaan nopeasti ja sulavasti toiseen jo suoranaista noituutta. Tuskin kukaan todellinen Digimon-fani voi välttää kylmiä väreitä digievoluutiokohtauksissa, joissa digimonit kehittyvät eteenpäin suuremmiksi ja vahvemmiksi, ja näytelmä tarjoaa niissä kaiken hyvän: mahtavien lavaninjojen avustamat kohtaukset eivät ole vaatteiden vaihtoa vaan muodon muuttamista, kehittymistä.

Näyttelijät rakastavat hahmojaan ja ohjaaja toteuttamaansa esitystä, mistään muusta ei voisi syntyä niin hienoa tekemistä lavalla: Koushiron silmät loistavat kaiken uuden ja ihmeellisen edessä, Yamato katselee rakastavasti pikkuveljensä Takerun intoilua, Joe pälyilee ympäriinsä etsien kuumeisesti muita ihmisiä—kaikki näyttelijät tekevät valtavasti sanatonta työtä tuodakseen omat hahmonsa eloon jo ennen kuin yhtäkään hahmon motiiveista eksplisiittisesti kertovaa dialoginpätkää on ehditty esittää. Samalla näyttelijöille on annettu juuri tarpeeksi liikkumatilaa tulkita hahmoja oman itsensä kautta, tehden lapsista todella oikeita ihmisiä ja digimoneista… no, oikeita. Digimonien omintakeiset tavat liikkua ja taistella, hahmojen väliset suhteet ja konfliktit, kaikki on ohjattu hienosti ja taiten, sulauttaen ne lavan maailmaan niin ettei mikään tunnu väkinäiseltä. Tapahtumat levittyvät lavalle hienosti, fokusta ohjataan tarinan kannalta keskeisiin sananvaihtoihin tai tapahtumiin samalla kun muut jatkavat tekemistään häivytetyllä äänellä. Katsoja voi katsoa joko sinne, missä tehdään suuria suunnitelmia pimeyden valtiaan pään menoksi tai sinne, missä Takeru ja Patamon läpsivät käsiään yhteen, ja kumpikin tapahtuma tuntuu aivan yhtä tärkeältä.

Valitut Lapset oli hauska, se oli koskettava, se oli ihana, se oli täynnä nostalgiaa ja nyökkäyksiä Digimon Adventuren legendaarisen suomiversion suuntaan. Se on hienoin kunnianosoitus jonka tänä vuonna 20 vuotta täyttänyt anime voi saada ja uskomaton lahja kaikille meille, joiden elämä muuttui pysyvästi kun Digimon alkoi suomen televisiossa 2001.

Se on taidetta ja se on rakkautta.

Kiitos.

Valitut Lapset: Digimon Adventuren 20-vuotistribuuttinäytelmä. 
Työryhmä (aka ne ihmiset, joita haluatte palkata kun tarvitsette tekijöitä teatterillenne tai muulle projektille):